Kampanjamme iso viesti on, että seurakuntien päättäjiksi tarvitaan taviksia, ei pelkästään vanhoja seurakunta-aktiiveja. Mutta pitäisiköhän teemaa kuitenkin muuttaa? Ehkäpä seurakuntien ongelma on, että siellä on vähän liian värittömiä ihmisiä. Seurakuntien toimintaan ei uskalla mennä, jos vähänkin poikkeaa odotuksista. Seurakunnista on tullut ihanneihmisten yhteisöjä, joissa roolit ja julkisivut keskustelevat keskenään ja ihmiset niiden takana jäävät vaille kosketusta. Olisiko tässä syy, että ihmiset eivät oikein uskalla tulla kirkkoon? Ei olla varmoja, minkälainen sinne kelpaa.
Tarvitaan epätaviksia! Kyllä kirkossa pitää olla tilaa olla ja hengittää. Kaikkivaltias Jumala rakastaa meitä jokaista juuri tällaisina, rakastakaamme siis mekin toinen toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti