Kuvassa pikkuveljeni ja tyttö, josta tuli hänen vaimonsa - esikoistyttären ristiäisiä juhlitaan huomenna. :)Mitä on viestintä? Sitäkö, että pistetään paikallislehteen iso EN JUHLI MERKKIPÄIVÄÄNI -ilmoitus vai sitä, että luetaan jonkun toisen kirjoittama puhe sanasta sanaan nostamatta katsetta paperista?
Sellaistakin viestintää on, mutta viestintä voi olla myös jotain aivan muuta. Osallistuin eilen Kuopion hiippakunnan viestintäseminaariin Iisalmessa. Paikalla oli yli sata työntekijää ja luottamushenkilöä eri seurakunnista. Ylä-Savossa on päättymässä seudun seurakuntien yhteinen viestintähanke nimeltä Mies yli laidan! ja me muualtakin tulleet osallistujat saimme kuulla hyviä kokemuksia inspiroivista koulutuksista, nettihartauksia pitävistä kirkkoherroista ja ihmisten aidoista kohtaamisista seurakunnassa. Viestintä kattaa oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ihmisten välillä, ja vielä enemmän: "kaikki viestii aina" - esimerkiksi luonnossa Luoja viestii meille hyvin kauniilla ja koskettavalla tavalla.
Seminaarin puheenvuoroista tulivat erityisen lähelle Kotimaan päätoimittajan Mari Teinilän huomiot kirkon viestinnästä. Hänen mielestään kirkossa käydään korostuneen vähän vuoropuhelua ja tasokasta keskustelua. Teinilä käytti termiä "kirkollinen arroganssi" kuvaamaan sitä, että ei vaivauduta keskustelemaan ennen kuin asiat on päätetty, tai jos keskustellaan, toistellaan asioita, joista kaikki ovat samaa mieltä. Sellainen ei ole uskottavaa. Tulee vaikutelma, että kirkossa on jotakin salattavaa. Monimuotoisuutta ei pitäisi peitellä, siitä pitäisi iloita!
Katsoimme seminaarissa videonpätkän, jossa kadulla haastateltiin nuoria aikuisia kysyen, että jos kirkko olisi ihminen, millainen se olisi. He totesivat yksi toisensa perään, että "vanha jäykkä ukko", "valittava mummo" tai "pelottava". Tällaisena kirkko esiintyy nuorille, vaikka seurakuntien todellisuus on paljon empaattisempi ja nuorekkaampikin. Kirkollinen viestintä on vielä aika teennäistä. Tilannetta kuitenkin parantaisi, jos viestintä nähtäisiin kaikkien kirkon työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja oikeastaan kaikkien seurakuntalaistenkin asiaksi. Kirkon viestin perillemeno perustuu ihmisten arjessa ja juhlissa tapahtuviin kohtaamisiin. Kirkon on oltava näissä enemmän ja paremmin läsnä!
Seminaarissa syntyi pientä jännitettä suhtautumisessa kirkon johtajien esiintymiseen Facebookissa. Voisiko kirkkoherra olla satojen seurakuntalaisten henkilökohtainen kaveri? Vanhempaa polvea edustava suuren seurakunnan kirkkoherra vierasti ajatusta, jonka pienen seurakunnan nuori pappi esitti. Niin tai näin, viestintä olisi jotenkin saatava kaksisuuntaiseksi. Ei ole vain niin, että seurakunta välittää lammasmaisille jäsenilleen evankeliumia ja tapahtumatietoja. Myös seurakuntalaisilla on sanansa sanottavana ja tärkeitä kokemuksia, jotka pitää seurakunnan toimintaa suunniteltaessa ottaa aidosti huomioon.
Seurakuntavaalit ovat mahdollisuus saada entistä useamman kokemukset meidän päättäjien tietoon. Vaikka ei olisi ollut aiemmin kiinnostunut seurakunnan toiminnasta, saakoon nyt olla ensimmäinen kerta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti